lifebox

Olen käyttänyt lifebox-sovellusta ennen kaikkea valokuvien ja tärkeiden muistojen pitämiseen samassa paikassa. Se on Lifecell Dijital Servislerin kehittämä tuottavuussovellus, mutta käytännössä sen arvo näkyy arjen järjestyksessä: puhelimen kuvat eivät jää vain laitteen omaan galleriaan, vaan niitä voi käsitellä erillisenä muistojen säilytyspaikkana. Minulle tämä tekee sovelluksesta kiinnostavan erityisesti silloin, kun puhelin vaihtuu, kuvia kertyy paljon tai haluan pitää tärkeät hetket paremmin tallessa.

Sovellus on ilmainen, sen ikäraja on PEGI 3 ja Androidissa vähimmäisvaatimus on 8.0. Käyttäjäkunta on suuri: asennuksia on yli 10 miljoonaa, keskiarvo on 4,6 ja arvioita on noin 257 tuhatta. Nämä luvut eivät yksin ratkaise käyttökokemusta, mutta ne kertovat, ettei kyse ole pienestä kokeilusta. Omassa käytössäni tärkein kysymys ei kuitenkaan ollut suosio, vaan se, sopiiko lifebox tavaksi huolehtia kuvista ilman että jokainen albumi ja varmuuskopio pitää rakentaa itse.

Millainen peruskäyttö tuntuu arjessa

Ensimmäinen järkevä tapa käyttää sovellusta on ajatella sitä kuvien turvapaikkana, ei uutena sosiaalisena palveluna. Kun puhelimella otetaan kuvia jatkuvasti, galleria täyttyy nopeasti kuvakaappauksista, perheen hetkistä, kuiteista ja satunnaisista otoksista. Lifeboxin idea on antaa näille muistoille oma paikka, jossa niitä voi säilyttää ja tarkastella myöhemmin. Tämä on hyödyllistä etenkin käyttäjälle, joka ei halua siirtää kuvia käsin tietokoneelle aina silloin tällöin.

Oma perusprosessini olisi mahdollisimman yksinkertainen: avaan sovelluksen, tarkistan että viimeisimmät kuvat ovat mukana ja järjestän vain ne albumit, joille oikeasti on käyttöä. En yrittäisi rakentaa jokaisesta päivästä täydellistä kansiorakennetta. Liian tarkka järjestely tekee kuvien säilyttämisestä helposti uuden työtehtävän. Parempi tapa on erotella esimerkiksi matkat, tärkeät asiakirjakuvat ja perheen muistot, jos niihin tarvitsee palata usein.

Arjessa tästä saa eniten irti, kun sovelluksen rooli on selvä jo ennen kuin kuvia kertyy valtavasti. Minä pitäisin puhelimen galleriaa kuvaamisen ja nopean selaamisen paikkana ja lifeboxia muistojen pitkäaikaisempana kokoelmana. Näin ei tarvitse jokaisen uuden kuvan kohdalla pysähtyä miettimään, mihin se kuuluu. Kun kuvia on ehtinyt kertyä esimerkiksi työviikon aikana, voi tarkistaa ne rauhassa myöhemmin ja säilyttää vain itselle merkitykselliset ryhmät. Tällainen työnjako auttaa erityisesti silloin, kun kamerarullassa on samanaikaisesti ruokaostosten kuitti, monta lähes samanlaista kuvaa ja lapsen tärkeä hetki.

Yksi käytännöllinen käyttötapaus on puhelimen vaihtaminen. Kun vanha laite alkaa hidastua tai sen tallennustila täyttyy, kuvat ovat usein suurin yksittäinen ongelma. Lifebox voi silloin toimia osana siivousrutiinia: tarkistan ensin, että tärkeät kuvat ovat sovelluksessa, ja vapautan vasta sen jälkeen tilaa puhelimesta. Tässä kannattaa edetä rauhassa ja varmistaa jokainen poistettava erä. Pilvessä tai erillisessä sovelluksessa oleva kuva ei auta, jos poistaminen tehdään väärässä paikassa tai ilman tarkistusta.

Toinen realistinen tilanne on viikonloppumatka. Kuvaan paljon, mutta en halua käyttää iltaa kuvien siirtelyyn. Kun sovellus on valmiiksi mukana arjessa, matkan jälkeen voin palata kuviin yhdestä paikasta ja tehdä tarvittavan järjestelyn vasta myöhemmin. Tämä vähentää sitä riskiä, että kuvat jäävät kuukausiksi puhelimen kamerarullaan ilman nimeä tai rakennetta.

Matkalta palatessa tekisin vielä yhden erottelun: muistot ja väliaikainen aineisto eivät ole sama asia. Kuva maisemasta voi olla säilyttämisen arvoinen, kun taas pysäköintipaikan kuvakaappaus tai hetkellinen ohje voi olla hyödyllinen vain matkan ajan. Kun siivoan tällaiset väliaikaiset kuvat erikseen, myöhempi selaaminen on nopeampaa eikä albumi muutu sekalaiseksi säilytyspaikaksi. Tätä ei tarvitse tehdä lennossa: tärkeintä on, että väliaikaiset tiedostot eivät jää huomaamatta osaksi pysyvää kokoelmaa.

On silti hyvä ymmärtää, ettei lifebox korvaa automaattisesti kaikkea muuta. Jos haluan muokata kuvia tarkasti, tehdä monimutkaisia albumeita, jakaa sisältöä työryhmälle tai hallita tiedostoja tietokoneen kansioina, tavallinen galleria, pilvipalvelu tai erillinen kuvankäsittelyohjelma voi olla parempi. Lifeboxin vahvuus on muistojen mukana pitäminen ja turvallisempi säilyttämisen tunne, ei ammattilaisen arkistointijärjestelmä.

Asetukset, jotka kannattaa käydä läpi heti

Kokemukseni mukaan sovelluksen hyöty riippuu paljon enemmän alkuasetuksista kuin yksittäisestä hienosta toiminnosta. Käyn ensimmäisenä läpi, mitä sisältöä haluan säilyttää. Kaikkia kuvia ei välttämättä tarvitse käsitellä samalla tavalla: tärkeät perhekuvat ovat eri asia kuin väliaikaiset kuvakaappaukset tai verkosta ladatut kuvat. Kun tämän rajan päättää etukäteen, sovelluksen sisältö pysyy helpommin hallittavana.

Jos käytössäni on useita laitteita tai puhelimessa on sekä omia että työhön liittyviä kuvia, pitäisin valinnan erityisen harkittuna. Työasiakirjan kuva voi sisältää tietoja, joita en halua samaan kokoelmaan perhekuvien kanssa. En tekisi automaattisesta tallentamisesta oletusta, vaan miettisin ensin, mikä on sovelluksen tarkoitus juuri omassa arjessani. Selkeä rajaus vähentää myöhempää siivousta ja auttaa myös muistamaan, mistä tietty kuva kannattaa etsiä.

Toinen tarkistettava asia on laitteen vapaa tila ja sovelluksen käyttötapa. Kuvien säilyttäminen erillisessä palvelussa ei tarkoita, että puhelimen omaa tallennustilaa voi huoletta tyhjentää ilman tarkistusta. Itse etenisin pienissä erissä: valitsisin vanhemman kuvaryhmän, tarkistaisin sen näkyvän lifeboxissa ja poistaisin paikallisia kopioita vasta sen jälkeen. Tämä on hitaampaa kuin yhden painikkeen varaan luottaminen, mutta tärkeiden muistojen kohdalla varovaisuus on järkevää.

Samassa tarkistuksessa kannattaa katsoa, pystyykö itse erottamaan sovelluksessa olevan kopion puhelimen alkuperäisestä. En lähtisi tekemään massapoistoa vain siksi, että muistia tarvitaan nopeasti lisää. Pienellä testillä oppii oman toimintatavan: tarkistaa muutaman kuvan, sulkee ja avaa näkymän uudelleen ja varmistaa, että ne löytyvät odotetusta paikasta. Tämä on arkinen mutta arvokas varotoimi, etenkin jos kuvien joukossa on ainoita tallenteita tärkeistä tapahtumista.

Ilmoitukset kannattaa säätää oman elämäntyylin mukaan. Jos sovellus muistuttaa jatkuvasti kuvista tai tallennuksesta, se voi alkaa tuntua häiritsevältä. Jos ilmoituksia taas on liian vähän, sovellus unohtuu helposti. Minulle paras tapa olisi pitää vain sellaiset ilmoitukset, jotka auttavat tarkistamaan työn etenemisen tai muistuttavat huolehtimaan kuvista. Tuottavuussovelluksen pitäisi vähentää säätämistä, ei lisätä sitä.

Myös kirjautumisen ja tilin palauttamisen tiedot kannattaa pitää kunnossa. Kuvien turvaaminen menettää merkityksensä, jos käyttäjä ei myöhemmin pääse takaisin omaan tiliinsä. En jättäisi tätä viime hetkeen ennen puhelimen vaihtoa. Tarkistan mieluummin etukäteen, että tunnistautuminen toimii ja että tiedän, millä tavalla pääsen sisältöön käsiksi uudella laitteella.

Kun joku kysyy, pitääkö kaikki kuvat siirtää heti, vastaan yleensä ei. Aloittaisin muutamasta itselle tärkeästä albumista ja katsoisin, tuntuuko niiden käyttäminen luontevalta. Näin selviää, sopiiko palvelun tapa säilyttää ja selata kuvia omaan ajatteluun ennen kuin sinne kertyy koko puhelimen historia. Pienellä aloituksella myös mahdolliset epäselvyydet huomaa aikaisemmin, jolloin niiden ratkaiseminen ei koske suurta määrää sisältöä.

Lifeboxin Android-versio on tällä hetkellä 43.2, joten sovelluksen käyttöliittymä voi muuttua päivitysten myötä. Siksi en rakentaisi omaa rutiiniani yhden tietyn painikkeen sijaan. Opettelen mieluummin peruspolun: mistä kuvat löytyvät, miten albumiin siirrytään ja miten tallennuksen tila tarkistetaan. Tällainen toimintamalli kestää paremmin pieniä käyttöliittymämuutoksia.

Nopeammat tavat pitää kuvakirjasto kunnossa

Tehokkain oikotie ei ole kuvien jatkuva järjestely, vaan toistuva tapa. Minulle toimiva rytmi olisi lyhyt tarkistus esimerkiksi viikon päätteeksi. Poistan ensin selvät turhat otokset, jätän tärkeät kuvat rauhaan ja siirrän vain ne kuvat ryhmiin, joihin palaan oikeasti. Näin kuvakirjasto ei kasva täysin hallitsemattomaksi, mutta jokaista kuvaa ei tarvitse arvioida heti kuvaushetkellä.

Lyhyestä rutiinista saa sujuvamman, kun teen saman järjestyksen joka kerta: ensin tarkistan uudet kuvat, sitten poistan ilmeiset epäonnistuneet otokset ja lopuksi sijoitan vain tärkeimmät albumiin. En avaisi kymmeniä vanhoja ryhmiä samalla kertaa, sillä se houkuttelee järjestämään liikaa ja vie huomion uusilta kuvilta. Toistettava pieni työvaihe on käytännössä parempi kuin harvinainen suuri siivous, joka tuntuu niin raskaalta, että lykkään sitä.

Toinen hyvä tapa on erottaa säilyttäminen ja jakaminen toisistaan. Kun haluan lähettää kuvan ystävälle, teen sen tavalliseen tapaan sopivalla viestintä- tai jakamistyökalulla. Lifeboxia käytän ensisijaisesti omana muistipaikkana. Tämä vähentää sekaannusta ja auttaa pitämään sovelluksen tarkoituksen selvänä. Jos samaan paikkaan yrittää tunkea arkiston, kuvankäsittelyn, ryhmäjaon ja keskustelut, käyttö muuttuu helposti raskaaksi.

Jos joku kuva pitää löytää myöhemmin nopeasti, albumin nimeämisessä kannattaa ajatella hakijaa, ei kuvaushetkeä. Esimerkiksi selkeä matkakokonaisuus tai perheen tapahtuma kertoo enemmän kuin epämääräinen nimike, jota en muista puolen vuoden kuluttua. En kuitenkaan nimeäisi jokaista pientä ryhmää yksityiskohtaisesti. Tarkoitus on helpottaa palaamista, ei rakentaa arkistointityötä, joka on itse muistoja tärkeämpää.

Matkoilla sovellus on hyödyllisin, jos päätän jo ennen lähtöä, mitä haluan säilyttää. Esimerkiksi matkakuvat, varausvahvistusten kuvakaappaukset ja tärkeät dokumentit voi käsitellä eri tavoin. Kuvakaappaukset kannattaa myöhemmin poistaa tai siirtää pois, kun niitä ei enää tarvita. Muuten väliaikainen matkasisältö alkaa peittää alleen kuvat, joiden vuoksi sovellusta oikeasti käytän.

Perheessä kannattaa sopia, kuka ylläpitää yhteisiä kuvia. Jos jokainen tallentaa samoja kuvia omalla tavallaan, seurauksena voi olla päällekkäisyyksiä ja epäselvyyttä siitä, mikä versio on tärkeä. Lifebox sopii hyvin henkilökohtaiseen muistojen säilyttämiseen, mutta yhteisen perhearkiston kohdalla tarvitaan selkeä toimintatapa: kuka lisää kuvat, miten albumit nimetään ja milloin vanhat kopiot poistetaan.

Kun albumia käytetään vuosien ajan, pieni johdonmukaisuus auttaa enemmän kuin yksityiskohtainen luokittelu. Valitsisin muutaman arkisen nimeämistavan ja pitäisin niistä kiinni. Jos perheenjäsenet etsivät myöhemmin samaa tapahtumaa eri sanoilla, yhteinen nimitystapa vähentää turhaa selailua. Tämä on erityisen hyödyllistä, jos muistoja lisätään eri aikoina: säännöllisyys tekee kokonaisuudesta ymmärrettävän myös itselle, joka ei enää muista tarkasti, mitä järjestelyä käytti alussa.

Jos käytän sovellusta uudella puhelimella, en aloittaisi heti vanhan laitteen tyhjentämisestä. Asentaisin lifeboxin, kirjautuisin sisään, selaisin muutaman vanhan albumin ja avaisin muutaman kuvan. Vasta kun sisältö näyttää oikealta, aloittaisin laitteen siivouksen. Tämä on konkreettinen mutta usein unohtuva työjärjestys, joka säästää paljon harmia.

Missä käyttö alkaa tuntua rajalliselta

Lifebox ei ole paras valinta jokaiselle, joka käsittelee suuria määriä kuvia ammattimaisesti. Jos tarvitsen tarkkaa hakua, monitasoista kansiorakennetta, kuvien värinhallintaa tai työnkulun tietokoneen ja usean käyttäjän välillä, valitsisin todennäköisesti laajemman pilvitallennusratkaisun. Sellainen voi olla monimutkaisempi, mutta vastineeksi saan yleensä enemmän hallintaa tiedostoihin ja jakamiseen.

Vertaan sitä lähinnä kolmeen tuttuun vaihtoehtoon: puhelimen omaan galleriaan, yleiseen pilvitallennukseen ja tietokoneelle tehtävään manuaaliseen kopiointiin. Galleria on nopein katseluun eikä vaadi erillistä totuttelua, mutta se ei yksin ratkaise sitä, miten muistot kulkevat laitteen vaihtuessa. Yleinen pilvipalvelu voi puolestaan sopia paremmin dokumenteille ja kansioille, jos haluan hallita kaikenlaisia tiedostoja samassa paikassa. Lifebox on järkevämpi valinta silloin, kun haluan keskittyä nimenomaan kuvamuistojen säilyttämiseen ilman laajaa tiedostotyönkulkua.

Myös yksityisyyteen kannattaa suhtautua käytännöllisesti. Kun kuvia säilytetään palvelussa, käyttäjän pitää itse päättää, mitkä kuvat kuuluvat pilveen ja mitkä haluaa pitää vain omalla laitteella tai erillisellä tallennusvälineellä. En tallentaisi kaikkea automaattisesti vain siksi, että se on mahdollista. Erityisen henkilökohtaiset kuvat, työasiakirjat ja väliaikaiset tiedostot kannattaa arvioida erikseen.

Toinen vertailukohta on Applen tai Android-laitteen oma kuvapalvelu. Jos se on jo käytössä, toimii luotettavasti omilla laitteillani ja tekee kuvien löytämisestä helppoa, uuden palvelun lisääminen voi vain monimutkaistaa arkea. En vaihtaisi toimivaa järjestelmää pelkän vaihtelun vuoksi. Lifeboxin erillinen rooli on perustellumpi, kun nykyinen kuvien säilytystapa tuntuu hajanaiselta tai haluan kokeilla selkeämmin rajattua muistipaikkaa.

Ilmaisena sovelluksena lifebox on helppo ottaa kokeiluun, mutta sovelluksen sisäiset ostot voivat olla 0,19–30,99 euroa, jos laskutus kulkee Playn kautta. Siksi tarkistan aina ennen maksullisen toiminnon vahvistamista, mitä olen tilaamassa ja onko kyse kertamaksusta vai muusta veloituksesta. Ilmainen lataus ei yksin tarkoita, että jokainen mahdollinen toiminto olisi maksuton.

Jos aion käyttää sovellusta pitkään, selvitän omassa rauhassa, mitä maksullinen toiminto antaa minulle ennen kuin teen ostopäätöksen. Pelkkä mahdollisuus maksaa ei vielä tarkoita, että tarvitsisin lisätoimintoa. Jos peruskäyttö vastaa tarpeitani, pitäisin toimintatavan yksinkertaisena; jos jokin raja tulee vastaan, vertaisin tarjolla olevaa ratkaisua myös muihin palveluihin. Näin päätös perustuu omaan käyttöön eikä siihen, että ostotoiminto sattuu olemaan näkyvillä.

Toinen rajoitus liittyy riippuvuuteen yhteydestä ja tilistä. Jos olen paikassa, jossa internet toimii huonosti, en halua pitää ainoaa kopiota tärkeästä kuvasta sellaisessa paikassa, johon en pääse käsiksi. Matkalle lähtiessä säilytän tärkeät liput ja asiakirjat myös tavalla, joka toimii tarvittaessa ilman verkkoyhteyttä. Lifebox voi olla hyvä varmistava paikka, mutta en tekisi siitä ainoaa suunnitelmaa kriittisille tiedostoille.

Android-käyttäjälle vähimmäisvaatimus 8.0 tekee sovelluksesta saavutettavan monille vanhemmillekin laitteille, mutta vanhan puhelimen suorituskyky voi silti vaikuttaa käyttömukavuuteen. Jos kuvia on paljon, selaaminen ja järjestely voivat tuntua hitaammilta kuin uudella laitteella. Tällöin kannattaa käsitellä sisältö pienissä erissä eikä yrittää järjestää koko kuvakokoelmaa yhdellä istumalla.

Kenelle suosittelen ja kenelle en

Suosittelen lifeboxia henkilölle, joka kuvaa paljon puhelimella ja haluaa helpon tavan pitää muistot mukana ilman jatkuvaa manuaalista siirtelyä. Se sopii myös käyttäjälle, joka vaihtaa laitetta aika ajoin ja haluaa tehdä kuvien siirtymisestä hallitumman prosessin. Aloittelijalle käyttöajatus on helppo: kuvat talteen, tärkeät albumit järjestykseen ja vanha puhelin tyhjäksi vasta tarkistuksen jälkeen.

Se sopii erityisen hyvin ihmiselle, joka ei halua opetella laajaa arkistointijärjestelmää mutta kaipaa enemmän suunnitelmallisuutta kuin pelkkä kamerarulla tarjoaa. Esimerkiksi vanhempi, joka kuvaa perheen arkea, tai käyttäjä, joka haluaa säilyttää matkojen parhaat hetket erillään väliaikaisista kuvakaappauksista, saa selkeän käytännön hyödyn. Sovellusta ei tarvitse ottaa käyttöön koko digitaalisen elämän hallintaa varten; riittää, että sen avulla omat tärkeät kuvat löytyvät myöhemmin helpommin.

Se on hyvä vaihtoehto myös silloin, kun tavallinen puhelimen galleria tuntuu liian epävarmalta mutta täysi pilvitallennuspalvelu liian raskaalta. Lifeboxin tuottavuusluokitus voi kuulostaa hieman yllättävältä, mutta ymmärrän sen: sovellus auttaa vähentämään digitaalista sotkua ja säästää aikaa, kun kuvia ei tarvitse etsiä useasta paikasta.

En taas valitsisi sitä ensisijaiseksi työkaluksi valokuvaajalle, joka tarvitsee hienostunutta kuvien luokittelua, tarkkaa metatietojen hallintaa tai laajaa yhteistyötä. En myöskään suosittelisi sitä ainoaksi varmuuskopioksi henkilölle, jonka tärkeät tiedostot ovat korvaamattomia. Tällaisessa käytössä tarvitaan mieluummin useampi kopio ja selkeä varmistusstrategia.

Ohittaisin sen myös silloin, jos en ole valmis tarkistamaan, mitä olen tallentanut ja miten pääsen sisältööni myöhemmin. Mikään kuvapalvelu ei korvaa omaa huolellisuutta: tilin käyttöön pääsy, tärkeiden kuvien tarkistus ja harkittu poistaminen ovat osa toimintatapaa. Jos haluan vain katsella kuvia yhdellä puhelimella enkä tarvitse erillistä säilytyspaikkaa, laitteen oma galleria voi olla yksinkertaisempi ja täysin riittävä ratkaisu.

iPhone-käyttäjän kannattaa verrata kokemusta Applen omaan kuvapalveluun ja Android-käyttäjän laitteen omaan galleriaratkaisuun. Jos nykyinen järjestelmä toimii jo saumattomasti ja kuvat löytyvät nopeasti kaikilta omilta laitteilta, lifebox ei välttämättä tuo tarpeeksi lisäarvoa. Sen etu näkyy selvimmin käyttäjälle, joka haluaa erillisen paikan muistoille tai pitää nykyistä kuvien säilytystapaa epäselvänä.

Oma loppuarvioni käytännön käyttäjän näkökulmasta

Pidän lifeboxia hyödyllisenä, kun sitä käyttää tietoisena kuvien säilytysratkaisuna eikä yritä tehdä siitä kaikkea mahdollista. Sen paras puoli on matala aloituskynnys: sovellus on ilmainen, ikäraja on PEGI 3 ja perusidea avautuu nopeasti. Suuri käyttäjämäärä ja 4,6:n keskiarvo tukevat vaikutelmaa toimivasta kokonaisuudesta, vaikka oma päätös kannattaa tehdä omien kuvatarpeiden perusteella.

Ennen käyttöönottoa moni miettii, tarvitseeko sovellus erityistä ylläpitoa. Minun vastaukseni on, ettei sen pitäisi vaatia jatkuvaa huomiota, jos alussa päättää säilytettävien kuvien rajat ja palaa kokoelmaan säännöllisesti. Pieni tarkistus silloin tällöin on silti tarpeen, sillä kuvien arvo ja käyttötarkoitus muuttuvat. Matkan aikainen kuitti voi olla ensin tärkeä, mutta myöhemmin vain ylimääräinen tiedosto; perhekuva taas voi olla sellainen, jonka haluaa säilyttää pitkään.

Minulle tärkein oivallus on, että sovellus toimii parhaiten toistuvassa tavassa: tarkistan tallennuksen, järjestän vain tarpeelliset albumit, pidän tilin palautuksen kunnossa ja varmistan sisällön ennen paikallisten kopioiden poistamista. Näillä pienillä rutiineilla lifeboxista tulee aidosti hyödyllinen, eikä se jää vain yhdeksi käyttämättömäksi kuvapalveluksi puhelimen muiden sovellusten joukkoon.

Jos kokeilisin sitä ensimmäistä kertaa, aloittaisin muutamasta tärkeästä kuvasta, en koko puhelimen sisällön suuresta siirrosta. Sen jälkeen tarkistaisin, löydänkö ne helposti, tuntuuko järjestely itselleni luontevalta ja olenko tyytyväinen siihen, miten sovellus sopii nykyiseen galleriaan. Vasta sitten tekisin siitä säännöllisen osan arkea. Näin käyttöönotto pysyy hallittavana ja päätöksen voi tehdä oman kokemuksen, ei pelkän lupauksen perusteella.

Sen sijaan käyttäjän, joka tarvitsee täydellisen tiedostonhallinnan, ammattimaisen kuvankäsittelyn tai monimutkaisen yhteistyöympäristön, kannattaa katsoa laajempia vaihtoehtoja. Lifebox ei yritä ratkaista kaikkia digitaalisen sisällön ongelmia, eikä sen pidäkään. Sen paikka on arkisessa muistojen säilyttämisessä, puhelimen vaihtamisen helpottamisessa ja kuvakirjaston pitämisessä paremmin turvassa.

Lopputulokseni on myönteinen, mutta käytännöllinen: lifebox on parhaimmillaan silloin, kun siitä tehdään rauhallinen ja toistettava tapa huolehtia kuvista. Jos haluat kuljettaa muistosi mukana, vähentää puhelimen gallerian kaaosta ja hyväksyt sen, että tärkeimmät tiedostot kannattaa silti varmistaa myös toisella tavalla, suosittelen kokeilemaan sitä.